Urheilijan kasvatus on tiimityötä, jossa yhdistävät voimansa niin vanhemmat, urheiluseurat, koulut/päiväkodit kuin muukin yhteisö. Ilman hyvää ja toimivaa tiimityötä tulosten saavuttaminen on haastavaa.
LPS seuravalmentaja Ilkka Salonen on tehnyt liikunnanohjaaja AMK opintojensa opinnäytteenä futisvanhemman käsikirjan, jonka avulla itse kukin voi tutustua omaan rooliinsa futispelaajan vanhempana. Kevään 2025 aikana esittelemme futisvanhemman käsikirjaa artikkelisarjan avulla. Artikkeleissa keskitytään aina yhteen osioon kerrallaan.
Seitsemännessä osiossa teemana on omatoiminen harjoittelu ja pihapelit.
Omatoiminen harjoittelu ja pihapelit – kasvualusta pelaajalle
Jalkapallon kehitys ei tapahdu ainoastaan kentällä harjoituksissa tai otteluissa. Usein pelaajan suurin kasvu tapahtuu niiden ulkopuolella – omassa pihassa, lähikentällä tai koulun pihalla. Jalkapallopelissä pelaajan on suoritettava pallon kanssa, ja toisinaan myös ilman palloa, monipuolisia liikkeitä. Jalkapalloliikkeitä ei voi oppia ilman toistomääräisesti riittävää harjoittelua. Pelkällä joukkueharjoittelulla ei voida kehittyä jalkapallossa huippuosaajaksi. Omatoiminen harjoittelu ja pihapelit ovat olennainen osa nuoren pelaajan kehityspolkua, ja vanhempana voit vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi tämä osa harrastusta muotoutuu.
Miksi omatoiminen harjoittelu on tärkeää?
Joukkueharjoituksissa aikaa on rajallisesti, ja valmentajien on usein keskityttävä joukkueen kokonaisuuteen. Yksittäisen pelaajan tarpeet, kuten potkutekniikan hiominen tai heikomman jalan kehittäminen, voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Omatoimisessa harjoittelussa lapsi voi: keskittyä omiin kehityskohteisiinsa, harjoitella omaan tahtiin ilman painetta, kehittää luovuuttaan ja mielikuvitustaan sekä vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista lajiin. Nämä hetket voivat olla myös niitä, jolloin pelaaja oppii rakastamaan lajia omalla tavallaan – ilman valmennuksen rajoja tai kilpailullista asetelmaa.
Pihapelit – leikin ja oppimisen yhdistelmä
Pihapeleissä yhdistyvät liikkumisen ilo, sosiaalisuus ja pelillinen oivaltaminen. Kun lapsi pelaa kavereiden kanssa ilman aikuisen ohjausta, hän oppii luonnollisesti: pelin lukemista ja päätöksentekoa, toimintaa pienissä tiloissa ja paineen alla, sääntöjen sopimista ja joukkuehenkeä sekä taitojen soveltamista pelinomaisissa tilanteissa. Pihapelit tuovat rennon ja leikkisän elementin urheiluun, mikä auttaa ylläpitämään pelaamisen iloa ja vähentää suorituspaineita.
Vanhemman rooli – mahdollistaja, ei valmentaja
Vanhemman ei tarvitse eikä pidä olla kotona valmentaja. Riittää, että luot lapselle mahdollisuuden ja kannustavan ympäristön omatoimiseen harjoitteluun ja pihapeleihin. Tässä muutamia tapoja tukea:
• Tarjoa välineet ja tila: jalkapallo, kartiot, pieni maali tai rajattu alue riittää.
• Kysy kiinnostuneesti, älä painosta: “Kävitkö potkimassa palloa?” on eri asia kuin “Mikset ole harjoitellut tänään?”.
• Kannusta kaveripeleihin: pyydä naapurin lapset mukaan tai vie lapsi kentälle, jossa muita pelaajia liikkuu.
• Tue luovuutta: lapset voivat kehittää omia pelejään, sääntöjään ja haasteitaan – se on oppimista parhaimmillaan.
Miten kehittää omatoimista harjoittelua?
Tärkeintä on pitää toiminta hauskana ja itsestä lähtevänä. Pakottaminen tappaa innon, mutta leikki ja onnistumisen kokemus ruokkivat motivaatiota. Jos lapsi innostuu, voit ehdottaa yhdessä suunniteltuja harjoitteita tai pieniä haasteita:
• 100 kosketusta palloon päivässä – kikkoja, kuljetuksia, harhautuksia.
• Heikomman jalan potkut – esim. 50 laukausta viikossa.
• Taitorata pihalle tai puistoon – aika- tai virhepisteillä leikittävä.
• “Yksi vastaan yksi” -pihapelit sisaruksen tai vanhemman kanssa.
Palkitseva tie pelaajana kasvamiseen
Monet huippupelaajat ovat syntyneet pihapeleissä. Heidän tarinansa kertovat usein tunneista, jotka kuluivat pallon kanssa omassa pihassa, seinää vasten potkiessa tai kavereiden kanssa lähikentällä pelaten. Näitä hetkiä ei mitattu valmennusohjelmilla tai tilastoilla – mutta niillä oli ratkaiseva merkitys pelaajana ja ihmisenä kasvamisessa. Pelaamisen ilo syntyy hetkistä, jolloin lapsi saa vain olla pallon kanssa – omassa maailmassaan, omassa rytmissään. Ja juuri siinä piilee pitkäjänteisen harrastamisen ja kasvun alku.
Yhteenveto vanhemmalle
• Luo mahdollisuuksia pihapeleihin ja omatoimiseen harjoitteluun.
• Ole läsnä ja kannustava, mutta älä ohjaa liikaa.
• Tarjoa välineitä, tilaa ja aikaa – älä vaatimuksia.
• Muista, että innostus syttyy leikistä ja vapaudesta, ei pakosta.
Lue lisää: Ilkka Salosen futisvanhemman käsikirja